Pukeudu punaiseen!

Kerrankin voin sanoa, että kyllä, minulla on harrastus. Olen nimittäin päättänyt pukeutua punaiseen. Olen aloittanut nimittäin SPR:n ensiapuryhmässä käymisen ja kesällä toivottavasti pääsen jo harjoittelijana sitten päivystämään joihinkin tapahtumiin. Nyt ennen kesää käyn vain ryhmäilloissa keräämässä tietoa ja taitoja, sekä olen käynyt EA1-kurssin ja toukokuun lopussa käyn EA2-kurssin. Voin sanoa, että olen kyllä sukeltanut mukaan toimintaan päätä myöten. Tämä on selkeästi minun juttu, sen olen huomannut heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen!

Tänään olin ensimmäistä kertaa (mutten viimeistä!) lipaskerääjänä tuolla ulkona. SPR:n katastrofirahastoon varoja keräilin siellä yhdessä muidenkin vapaaehtoisten kanssa. Mikäs sen parempaa tekemistä kuin olla kevät auringonpaisteessa lipas kädessä punaisessa liivissä ja hymyillä ihmisille. Sitten joku tulee ja laittaa lippaaseen muutaman lantin, siitä saa niin lahjoittaja kuin kerääjäkin hyvän mielen. Ihmiset olivat mukavia ja monet jäivät rupattelemaankin hetkeksi kanssani. On myös sydäntä lämmittävää kun pieni lapsi tulee ja laittaa kenties pienistä viikkorahoistaan rahaa lippaaseen. Hienoa työtä kerrassaan! Monet myös kiittelivät ja sanoivat, että tyttö teet arvokasta työtä.  Taidanpa siis huomennakin mennä, jos vain ehdin, niin hetkeksi pukeutumaan punaiseen liiviin ja napata lippaan käteeni ja kävellä taas kadulle hymyilemään. Toivottavasti ehdin, koska tykkäsin tuosta hommasta niin kovasti!

Ja jos jotakin olen oppinut, niin sen, että se hoitoala on minun alani. Pakko päästä sinne opiskelemaan! Tämä on se minun kutsumusammattialani. Minkäs sille palavalle liekille sisällä voi, vaikka kuinka miettisi muutakin niin aina se hakeutuu hoitoalaan. On se sitten lähihoitaja tai lääkäri, mutta pakko!

Mutta nyt! Muistakaa laittaa edes muutama sentti sinne lippaaseen, mikä on kaupan kassalla tai sen ihanan ihmisen kädessä siellä kaduilla. Tai siellä koulun ruokalassa! Voit toki lahjoittaa suoraan Punaisen ristin sivuillakin, jos nyt ei ole tarvetta mennä minnekkään. Kaikki apu on tarpeen!

Ps. Suosittelen ensiapukurssien käymistä kaikille, sillä ensiaputaidot voivat pelastaa ihmiselämän!

Lepää rauhassa rakas 26.10.1998 - 8.3.2011

Joutsenlammen Nella

Nella nukkui pois tästä maailmasta 8.3.2011. Oman ruokakuppinsa viereen vanhus oli rauhassa nukahtanut, joten positiivista tässä on se, että koira lähti niin sanotusti saappaat jalassa ja luonnollisesti. Ei tarvinnut viedä eläinlääkärille, vaan omassa kotona lähtö kävi..

Nella ehti viettää ennen pois menoaan onnellista elämää, kipuja ei ollut kipulääkkeiden ansiosta ja koira ehti matkata autolla (Nella rakasti autossa olemista) mökillemme. Sielläkin Nella rakasti olla, joten sai viettää loppuviikkonsa onnellisena. Mökillä myös Nella näki parasta kaveriaan Minttua, joten ehti hyvästit sinnekin jättää. Itsekin ehdin viikonlopun Nellaa hoitaa ja helliä, ennenkuin taas palasin omalle asunnolle, joten siitä olen onnellinen, että sain Nellan kanssa vielä olla.

Harmittaa ja surettaa kovasti, mutta nyt Nellalla on parempi olla ja saa juosta ja temmeltää taas rauhassa. Siellä sen kaverina on muutama muu poisnukkunut kaveri jo, joten ei se yksin ole! En vaan vielä osaa ajatella, ettei Nellaa enää ole. Varmaankin sitten vasta tajuaa kun kotiin seuraavan kerran menee. Ettei siellä olekaan sitä haukkuvaa huiskua.

Tuo on viimeisin kuva Nellasta ja sekin n. kuukauden vanha. Harmittaa, kun en ottanut enempää kuvia sitten tässä. No mutta kone on täynnä kotona vanhoja kuvia, on jokaiselta reissulta ja varmaan aina Nellasta on otettu kuva kun kamera on kädessä ollut.

Joten hyvää viimeistä matkaa omalle ihanalle ja ensimmäiselle koiralle, kyllä me vielä joskus nähdään! Pysyt aina sydämessä.

Haikeasti hyvästellen Pilvi

Ps. Eipä tätäkään tekstiä pystynyt ilman itkua kirjoittamaan.