Minä olen liikennevalo, kun silmäni on puuuunaineeeeeeen

Olen tässä viime aikoina tarkkaillut ympäristöäni ja pistänyt merkille sen, että ihmiset kävelevät hyvin heppoisasti punaisia päin! Jopa siis ruuhka-aikaan juostaan tien yli, vaikka autoja tulee joka suunnasta. Tuntuu, että on jotenkin hyväksyttävämpää kävellä punaisia päin kuin ajaa punaisia päin. Mutta eihän sen kai niin pitäisi olla? Eikö liikennevaloja tule noudattaa itse kunkin, sekä autoilijoiden, pyöräilijöiden, mopoilijoiden että kävelijoiden. Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin?
 
Ymmärrän toki hieman paremmin, että jos on joku pikkuristeys, josta harvoin kulkee autoja ja valot ovat aina punaisella, että siitä saattaa kipaista punaisiakin päin. Mutta olen huomannut oikeasti tuolla kaupungilla, että isojen risteysten tärkeissäkin valoissa porhalletaan päin punaisia. Siis kävelijät. Onhan niitä autoilijoitakin, mutta vähenemässä määrin verrattuna kävelijöihin. Voisin väittää, että jokainen on varmasti kävellyt päin punaisia (useitakin kertoja), muttei varmasti ajanut välttämättä. Myönnän, että olen itsekin kävellyt punaisiin valoihin, mutta yleensä silloin tilanne on ollut se, että risteys on pieni ja autoja ei näy mailla eikä halmeilla. Kaupungissa odotan aina vihreää valoa kiltisti. Eihän se ajassa ole kuin minuutti tai pari, jos sitäkään. Useimmissa pylväissä on vieläpä ne napit mitä painaa.
 
Joten mikä siinä on, että pitää kävellä punaisia valoja päin? Miksi ei ole sitten yhtä hyväksyttävää ajaa päin punaisia? Kaikki varmasti päivittelevät jos joku auto kaahaa punaisiin valoihin, mutta sama ihmislössi saattaa seuraavissa valoissa yhdessä taapertaa samaan. Huomasin kerrankin, että valot olivat eräässä risteyksessä punaiset, mutta kun yksi lähti kävelemään niitä päin lähti koko muukin porukka. Mutta arvatkaa kuka odotti vihreitä, minä! Koska niiden vaihtumiseen meni ehkä 10 sekuntia sen jälkeen. Ei kovin pitkä aika.
 
Meitsi ei vaan tajua. Ehkä olen liian tunnollinen kansalainen, mutta minusta pitäisi kaikkien noudattaa liikennesääntöjä yhtälailla!
 
Ps. Eiks oo hyvää musaa, ainakin pitäis mennä viesti perille.

Elämä on juhla!

Pakko päästä vähän hehkuttamaan, että kuinka hienoa on tulla tädiksi. Mutta vaikka tuokin titteli minulle riittäisi varsin hyvin, niin kyllä vielä sana kummitäti kuullostaa super hienolta! Virallisesti en olekaan kummitäti vielä kenellekään, apukummi kylläkin. Tää tyttö on kyllä niin onnellinen ja iloinen!

Hienon pienen pojan täti ja kummitäti saan siis olla. Tommonen pieni oikeesti saa maailman näyttämään paljon paremmalta. Ainakin siitä on mulle piristystä loppuelämäksi, ja tietenkin vanhemmille kanssa. Ja mummoille ja papoille ja muillekin tädeille : )

Kummius on kyllä hieno lahja saada olla ja ainakin meitsi yrittää olla mahdollisimman hyvä siinä. Hukutan lapsen varmaan lahjoihin, koska hei, kaupoissa on kaikkea kivaa! Nyt mulla on hyvä syy ostaa niitä söpöjä lastenvaatteitakin jatkossa, mitä yleensä vaan oon muuten ihaillut. Mulla on jo lahja, jonka voin antaa vasta aikasintaan 15 vuoden päästä. Et oon ihan ajoissa liikkeessä ;) Tosin tota lahjaa mä saan tehdäkin tässä vuosien varrella paljon. Hehe, vanhemmille vaan varoitus, et meikä sit on ton rääpäleen elämässä kyl niin mukana ;)

Mutta kuten Samuli Putro sanoo laulussaan: "Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin. Elämä on juhla"

Hitsi, mulla on jo nyt ikävä, vaikka eilen (tai no sunnuntaina) noita näin. Höh. Noo ei nyt tulevana viikonloppuna, vaan seuraavana taas näkemään. Mitähän kivaa mä sille lahjoisin seuraavaks ;) Tosin ei se kyllä vielä lahjoista taida hetkeen tajuta... Noooo pikkuvikoja!

Herkullista Ystävänpäivän loppua!

Perinteeseen taitaa kuulua tällainen blogikirjoitus. Tutkin tässä nimittäin juuri kuinka blogiini on eksytty, ja nyt ystävänpäivän alla suurinosa hakusanoista on ollut ystävänpäivää ja luetuin juttu on tuo viime vuoden kirjoitus tältä samaiselta päivältä. Huvittavaa kerrassaan.

Viimeksi kirjoitinkin jo omat mietteeni ystävänpäivästä, joten nyt tyydyn vain toivottamaan sitä. Tai sen loppua itseasiassa. Oma ystävänpäivä on kulunut vähän pääsykokeisiin lukiessa ja kävimme me ystävän kanssa katsomassa Kaksin Karkuteillä elokuvan.

Itse filmistä voin sanoa sen verran, että ei se enää Disneyltä näyttänyt. Ei Disney voi olla 3D! Snif. Se käsinpiirretty Disney on oikeaa Disneytä, eikä tuollainen 3D:llä hifistely. Elokuvassa oli paljon sitä 'puu kaatuu päällesi' tyyppistä leikkiä, mitä tuntuu nyt olevan kaikessa 3D:ssä. Tyylikään ei enää ole niin vanhaa Disneytä kuin ennen. Itse tarina oli kyllä perushyvä ja kyllä tuon elokuvan toiseenkin kertaan sitten DVD:nä katsoo, mutten hehkuttaisi tässä sitä Disney-prinsessaleffa teemaa kyllä. 3D on tullut ja pilannut kaiken hyvän, näin minusta. Snif.

Mutta Hyvää Ystävänpäivän iltaa vielä ja lukemisiin! Huomasittekos muuten kuinka luova lapsi olin tuossa kuvassa. Ihan itse otin ja keksin :'D

Pilvi

Ps. Noi tilastot miten blogiin on löydetty jne on niin hauskoja! Kaikella tapaa sitä tännekin ihmiset eksyy.

Pyhä Winter Unplugged 2011 eli kavereiden kesken WUP

Kärsitkö Pyhätunturin jälkeisestä jetlagista? Etkö saa unta ennen kello kolmea yöllä? Tekisikö mielesi vain jamitella pitkin iltaa? Vipattaako tanssijalka puoli kymmenen jälkeen illalla? Kaipaatko hauskaa illanviettoa maailman parhaimmassa tunnelmassa? Valitettavasti tähän tautiin ei ole muuta hoitoa, kuin jaksaa odottaa seuraavaa kertaa, joka on n. puolen vuoden päästä. Mutta yhdessä me selviämme tästä!

Torstaina matka kävi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Torstaina myös oli meikäläisen 20-vuotissyntymäpäivä, joten luvassa olisi siis maailman parhain synttäriviikonloppu luvassa ja sitä odoteltiin innolla. Lentokentällä tuli heti bongattua Kauko Röyhkä, joka siis Pyhällä esiintyisi tänä samaisena iltana. Lentokoneessa näimme myös yhden toisen tutun, mutta semmoisen, että en olisi uskonut että tämä moikkaisi kuitenkaan meille. Mutta toisin kävi siis. Ihan iloinen yllätys.

Lentokone laskeutui Rovaniemelle ja sieltä suuntasimme bussiin, joka kuljettaisi suoraan hotelli Pyhätunturin eteen. Matka sujui leppoisasti ja pian sitä oltiin hotellilla. Saimme saman hotellihuoneen, kuten monena muunakin kertana, eli ihan kuin olisi kotiin tullut. Pyhällä muutenkin on kuin kotonaan, siellä kun on niin kotoisaa ja henkilökunta on ystävällistä. Hotellihuoneeseen päästyämme olikin saunaan lähdön aika pian ja poreallas suorastaan huusi rentoutumaan ja puhdistautumaan matkapölyistä. Poreallas on myös edelleen hyvä paikka tutustua, näin nytkin. Saunan jälkeen oli hetki aikaa olla ja möllöttää ja laittautua iltaa varten. Meillä nimittäin oli pöytä varattuna a’la carte puolelta. Pitäähän sitä synttäri-illallinen nauttia pitkän kaavan mukaan! Itse nautin herkullisen kanasalaatin ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Tietenkin sitä ostettiin myös lasilliset kuohuvaa juhlan kunniaksi. Oli myös hauskaa, että tarjoilija onnitteli minua. Aina synttärionnittelujen saaminen ’tuntemattomilta’ (tosin eihän tuo henkilökunta enää kovin tuntematonta ole 8D) on mukavaa.

Torstai-iltana esiintyi Kaija Koo, Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Jamppa Kääriäinen. Paljon oli jo porukkaa tänä iltana! Siellä sitä sitten tuli tanssittua ja kuunneltua hyvää musiikkia. Nimittäin Kaija Koo sai kyllä porukan villiksi! Samoiten Pyhän oma houseband, eli siis Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön orkesteri SVY, sai ihmiset nauttimaan. Itse fiilistelin mitä parhainta jamittelua siellä. Koskaan biisiä ei vedetä alusta a loppuun c, vaan välissä käydään vähän joka puolella mutkitellen. Eli 3min biisi saattanee kestää jopa 10 min, riippuen mitä sooloja ja ketkä vetää. Välissä voidaan soittaa jopa eri biisiä, palautuen siihen alkuperäiseen mistä lähettiin! Mutta sepä vasta onkin koko idea tässä hommassa, niin parasta! Loppujen lopuksi kello näytti muistaakseni puolta kolmea kun illan musisointi loppui ja valomerkkiä näytettiin. Hetken istuskelimme vielä baarin puolella, ennen kuin suuntasimme kohti nukkumattia. Kyllä sitä uni maistuikin!

Perjantaina herätyskello lauloi 9.00 ja piti suunnata aamupalalle. Sillä heti aamupalan jälkeen oli tarkoituksena suunnata Luostolle kylpylään. Aamupalalla aina Unpluggedin aikaan on hauskaa se, että suurinosa ihmisistä tulee silloin viime minuuteilla syömään. Aamupalalla näkee myös tuttuja, mikä on ihan hauskaa. No aamupalat napaan vedettynä oli hyvä suunnata kohti skibussia ja lähteä siis valloittamaan Luostoa. Luostolle päästyämme kävimme tietenkin kaikki matkamuistomyymälät läpi ja odottelimme kylpylän aukeamista. Itse kävin vähän valokuvailemassa pihalla, mutta näpithän siinä jäätyivät! Joten kuva saalis jäi hieman vajaaksi, kesällä on kivempaa kuvatakin, kun ei kädet jäädy. Kylpylään pääsimme 12 aikaan ja siellä saimme uida ja rentoutua kolmestaan. Muutaman hetken siellä oli pari ihmistä, mutta käytännössä saimme yksityiskylpylän! Tarpeeksi rusinoiduttuamme menimme vielä syömään Luostolla, pitsaa tietenkin. Leipäjuusto on muuten hyvä pitsan täyte! Ja ehdimme juuri pitsat syödä, kun skibussi kohti Pyhätunturia kaarsi pihaan. Hyppäsimme taas kyytiin ja palasimme tukikohtaan. Pyhällä pienet päiväunet olivat paikallaan, että jaksaisi illalla taas bailata. Mutta kun äiti ja sisko suuntasivat vielä saunomaan uudestaan, itse suuntasin kaakaolle kahvilaan. Siellä lueskelin lehtiä ja bongailin ihmisiä. Ihmisten bongailu on kivaa puuhaa! Mutta arvatkaa kuka unohti huoneen avaimen ottaa mukaansa? No siinä sitten menin saunalta hakemaan itselleni avainta, jotta pääsin hotellihuoneeseen, hupsis. Onneksi äidillä oli avain mukana saunalla.

Perjantai-ilta saapui ja oli aika suunnata taas musiikkia kuuntelemaan. Esiintyjinä oli nyt Heikki Hela & Akustinenkokemus, Kari Peitsamo, Jope Ruonansuu ja edelliseltä illalta tuttu Jamppa Kääriäinen. Tietenkään housebandiä unohtamatta. Olin ottanut kameran mukaan ja muutaman onnistuneemmankin kuvan sain räpsäistyä. Kuitenkin suurin osa kiinnostuksesta keskittyi musiikin kuunteluun, joten kokoajan ei jaksanut sitten kameran kanssa olla. Väkeäkin alkoi olla jo niin paljon, että eipä siellä paljon olisi loppuillasta kuvia saanutkaan. Kaikki esiintyjät ovat edelleen Pyhällä aina hyviä, mutta Heikki Hela veti pisteet kotiin tältä illalta. Tietenkään syynä ei ollut se, että Heikki katsoi Stand by me:tä laulaessaan suoraan minua silmiin, hih. Lempparibiisini vieläpä monista biiseistä. Muutenkin sitä sai Helalta hymyjä sieltä lavalta, ja totta kai se aina piristää. On kivaa jos artisti huomaa sinut sieltä yleisöstä. Ilta meni taas musiikkia kuunnellen pilkkuun asti ja baarissa tuli istuttua ihan loppuun asti. Siinä ihmettelimme siskon kanssa, että miten lumen on mahdollista ’sataa’ ylöspäin (se oikeasti satoi ylöspäin, kun katsoi ulos ikkunasta!) ja saimme siihen ainakin yhden vastauksen eräältä ihmiseltä kun kysyimme. Ehkä se vähän selvitti asiaa, mutta silti se näyttää niin häröltä! Hyvät yöt toivoteltuamme kipitimme taas nukkumaan, olihan edessä vielä yksi pitkä ilta jamittelua!

Lauantai-aamu saapui yhtä nopeasti kuin oli nukahtanut kolmen aikaa yöllä. Aamupalalla tuli käytyä, jonka jälkeen taisimme torkkua semmoiset 3h päiväunet! Miten niin univelkaa? Kuitenkin päivemmällä suuntasimme vähän ulos ja katsomaan alhaalla olevan kaupan. Samalla kun olimme menossa ulos, huomasimme, että illasta olisi luvassa poreallaskeikka! Siitähän oli hyvät muistot edellis talvesta. Oli muuten hauska katsoa kun pienet lapset laskettelivat kuin vanhat tekijät, itse kun en ole vielä koskaan uskaltautunut mäkeen. Ehkä joskus, ehkä joskus. Hauska näky oli myös se, että lapsi oli naruilla kiinni isässään, eipähän päässyt karkuun laskemaan! Söpöä kerrassan. Kauppareissu päättyi ja istuimme kaakaolla hotellin baarissa. Sitten kävimme syömässä maailman parhaat hampurilaiset. Oikeasti tuossa Pyhätunturin hotellissa on niin herkullinen se juustoburger, että vieläkin vesi tulee kielelle. Mmmm. Burgerin jälkeen istuimme vielä aikaa kuluttamassa ja siinähän sitten tuli hengailemaan Hela kavereineen. Melkein sukua julkkikselle vai miten se menikään näissä jutuissa taas :’D.

Kohta olikin aika lähteä poreallaskeikkaa kuuntelemaan. Itse emme ennen keikkaa menneet uiskentelemaan, vaan vasta keikan jälkeen. Olimme ensimmäisiä paikalla ja jutustelimme hetken Jamppa Kääriäisen kanssa, ennen kuin keikka alkoi ja Jopekin ilmestyi paikalle. Lopulta oli aika siirtyä ihan poreallasosaston lattialle istumaan ja kuuntelemaan keikkaa. Väkeä lopulta sinne kertyi yllättävän paljon. Porealtaassakin oli väkeä, tosin itse taiteellinen johtaja Mato Valtonen ja Novan Taavi siellä taisivat olla ainoastaan. Muut olivat ihan vaatteet päällä kuuntelemassa. Jamppa ja Jope vetivät akustisesti biisejä ja sielläkin muutaman kuvan räpsäisin. Sain myös sitten pienen ’työn’ itselleni. Nimittäin tutustuin erääseen lastentautien ylilääkäriin ja hän pyysi ottamaan kuvan itsestään Jopen kanssa. No tietenkin suostuin tähän ja samalla vähän pääsin lääkärismiehen kanssa juttelemaan. Hei, meitsi ei oo koskaan vapaa-ajalla tavannut lääkäriä! Olin ihan innoissani asiasta. (kuvat on jo muuten lähetetty kys. lääkärille mitä otin) Keikan jälkeen menimme itsekin saunomaan ja poreilemaan. Siellä sitten tapahtui huvittava juttu, mutta se on sellaista kamaa, jota tänne ei edes viitsi kirjoittaa. Hah. Jätetään se siis välistä teidän kiusaksenne. Tarpeeksi taas poreiltuamme suuntasimme valmistautumaan iltaa varten. Pitäähän sitä vähän laittautua juhlimista varten! Illalla esiintyivät samat kuin perjantaina ja lisänä vielä Hanna Pakarinen! Oli muuten hyvä, siis Hanna! Ja kaikki muutkin, siinä sitten taas tuli seistyä koko ilta melkein samassa paikassa, koska musiikkia tuli lähes tauotta. Aina joku ilmestyi lavalle, kun toinen lähti. Sekalaista seurakuntaa siellä hyppi lavalle ja pois. Ei sääntöjä, ei rajoja, voisi olla teema Unpluggedeissa. Lauantai-iltana pilkku tosin tuli vähän aikaisin (tai samaan aikaan kuin ennenkin), koska ihmisiä oli vielä hurjasti ja kukaan ei ollut valmis lähtemään vielä. Koskaan ei ole ollut niin paljon väkeä pilkkuun asti, joten selkeästi bileiden olisi hieman myöhempään pitänyt jatkua. Encoreita nimittäin huudettiin kiivaasti ja onneksi yksi saatiinkin. Sitten loppui tältä kertaa nämä jamit, elokuussa taas uudestaan! Suuntasimme lasien tyhjentämisen jälkeen taas untenmaille.

Sunnuntai-aamu alkoi aamupalalla, mutta saimme pöytäämme muutaman edellisillan artistinkin. Aamupalatkin ovat niin rentoja Pyhällä, kun kaikki ovat kuin kotonaan. Ja kohtahan se Pyhä on kuin toinen koti, kun kaksi kertaa vuodessa siellä viettää pitkän viikonlopun! Loppupäivä olikin sitten matkustamista, joten voimme jättää tämän tarinan tähän.

Hupsista, tuli hieman pitkä tarina taas ja tästäkin yritin tiivistää mahdollisimman paljon. Nytkin muistuu mieleen vaikka mitä. Ensi elokuussa uudestaan ja innolla sitä odotetaan. On jo hotellihuone varattu! Pitää olla nähkääs ajoissa aina.

Adios! Pilvi

Ps. Kuvia klikkaamalla niistä tulee vähän isompia :)

Miksi vessassa käynnistä pitää maksaa?

Pakko päästä vessaan!

Kuva © http://www.flickr.com/photos/jonmelsa/3816052480/

Okei, miksi ruuasta pitää maksaa? Tai asumisesta? Mutta jätetään nyt spekulointi hieman pienemmälle alalle. Nimittäin tänään taas ihmettelin asiaa, miksi juna-asemien ja linja-autoasemien wc:t maksaa? Ja miksi hitossa ne maksavat euron! Siis kuusi mummon markaa. Hui että. Mutta siis ylipäätänsä, minusta tuollaisten julkisten kulkuneuvojen pääpaikat saisivat pitää vessat ilmaisina, kun ihminen on matkustanut monta tuntia esim. bussissa ja ajattelee, että jes, nyt pääsen oikeaan vessaan! Onnellisena sitä sitten kävelee jalat ristissä vessan ovelle, katsoo sitä mötikkää oven pielessä, jossa lukee "Toimii vain 1e:n kolikolla" Ja tämän jälkeen pengotaan rahapussia, jossa tietenkään ei ole juuri sitä yhtä euroa. Sitten hirveässä vessahädässä juostaan johonkin lähimmälle kassalle, josta pyydetään vaihtamaan rahaa, että pääsee vessaan. Että näin.

Jos kerta vessassa käynnistä halutaan rahaa, että paikat pysyisivät siistimpänä (mikä ei kyllä näytä edes pitävän paikkaansa monessakaan paikassa silti...), voisi se maksu olla edes puolet halvempi, mieluiten vaikka sen 20snt. Ainakin minun mielestä se euro on jo aika paljon tuosta ihmisen perustarpeesta, jota ei voi edes välttää, koska joka tapauksessa kehomme tuottaa tuota ihanaa virtsaksi kutsuttua nestettä.

Ymmärrän jos kauppakeskusten tai ravintoloiden vessat jotain maksavatkin, koska siellä nyt pyörii enemmän väkeä noin yleensä kun jossain pienillä bussiasemilla. JA ravintoloissakin saa poletin käyttöönsä, jos vessa muuten jotain maksaisi, mutta ostaessa jotain mättöä saa sen poletin. Se vasta olisikin, jos pitäisi siinäkin vaiheessa maksaa. Huh huh.

Niin ja sitten kysytään, että miksei sitä bussin vessaa käytetä (tai junan), jos kerta on hätä. No siksi, että oletteko käyttäneet bussien vessoja? Minä olen ja koskaan ei vielä ole ollut miellyttävää kokemusta niistä vessoista. Usein niissä haisee, käsienpesu nesteet on lopussa, vessakaan ei vedä kun se vesi sieltäkin on loppu ja lista jatkuu ja jatkuu. Junat nyt ehkä hieman paremmat ovat vessoiltaan, mutta ei niissäkään käynti hehkeä kokemus ole koskaan. Mieluummin sitä istuu tyhjän päälle ihan oikeaan vessaan.

Joten voisimmeko saada edes juna-asemien ja linja-autoasemien vessat ilmaisiksi? Tai edes halvemmiksi? Kiitos.

Ps. Olkaamme kilttejä ja jos näemme jonkun olevan juuri tulossa siihen maksulliseen vessaan, niin pitäkäämme ovea sen hetken auki. Näin edes jollekkin tulee parempi mieli tässä kurjassa ja synkässä maailmassa : )

Pps. Huomenna meitsi täyttää vuosia ja huomenna meitsi lähtee jammailee Pyhätunturille, joten sen jälkeen taas Pyhä kertomusta luvassa! Jatkuu ensi jaksossa....